Ilmastoinnin kylmälähde sisältää luonnollisen kylmän lähteen ja keinotekoisen kylmän lähteen. Luonnollisia kylmän lähteitä ovat pääasiassa tunneliilma ja syvävesivesi. Syväkaivovettä voidaan käyttää mukavuusilmastoinnin kylmälähteenä ilman käsittelyyn, mutta jos vesimäärä on riittämätön, sitä ei voida käyttää laajasti. Tunneliilmaa käytetään pääasiassa maanalaisissa luolissa ja siviili-ilmapuolustustunneleissa olevan kylmän ilman lähettämiseen ilmanvaihdon ja jäähdytyksen käyttökohteisiin. Syvän kaivon veden ja tunneliilman käytölle on ominaista energiansäästö ja alhaiset kustannukset. Eri olosuhteiden vuoksi sitä ei kuitenkaan voida soveltaa missään.
Keinotekoinen kylmälähde käyttää pääasiassa erilaisia jääkaappeja matalan lämpötilan kylmän veden valmistukseen ilman käsittelemiseksi tai suoraan ilman käsittelemiseksi. Keinotekoisen jäähdytyksen etuna on, että olosuhteet eivät rajoita sitä ja se voi täyttää kaikki vaaditut ilmaolosuhteet, joten käyttäjät käyttävät sitä laajasti. Sen haittoja ovat suuret alkuinvestoinnit ja korkeat käyttökustannukset.
Ilmastoinnin lämmönlähteenä on pääasiassa erillinen kattilahuone ja keskuslämmitysverkko. Itsenäisen kattilahuoneen lämmönväliaine voi olla joko kuumaa vettä tai höyryä tai kuumaa vettä ja höyryä voidaan syöttää samanaikaisesti, eli höyryvesikaksikäyttöinen kattila. Kattilan käyttämä polttoaine voi olla hiiltä (hiilikattila), öljyä (öljykattila) ja kaasua (kaasukattila).
